Imodium koukku ja kierto vaivoja

Pitää palata uudelleen tekstiin, jossa kirjoitin hormoonien vaikutuksesta suolistovaivoihin, koska oman kokemukseni myötä alan olemaan entistä varmempi siitä, että pahimpiin vatsaoireisiin itselläni vaikuttaa hyvinkin paljon oma kiertoni ja hormoonit. Olen viimeaikoina miettinyt paljon myös endometrioosin mahdollisuutta itselläni, koska aina kuukautisten lähettyvillä alkaa mahassa velloa, tulee ilmaa ja vessassa saa juosta tuplamäärin. Vaikka tuota endometrioosia ei aikaisemmin ole vielä diagnosoitu, en silti usko täysin, että se olisi poissuljettu. Tämä aamu oli aikamoinen pohjanoteeraus ja itseäni jopa hieman pelottaa, että hehkuttamani Nuvaring ei sittenkään auta enää pitämään näitä oireita kurissa, vaikka endoon varsinkin suositellaan hoidoksi erinäisiä ehkäisyvalmisteita.

Eniten tässä huvittaa se, että pääsin juuri iloitsemaan siitä tosiasiasta, että en ole kärsinyt ripulista pitkiin aikoihin. No, tänä aamuna se sitten taas iski, ja pahemman kerran. Aamulla meni kolme tuntia vessassa ja lopulta päätin nakata kolme imodiumia naamaani, jotta saisin itseni työkuntoon. Kyytipojaksi nappasin särkylääkkeen. Kuin ihmeen kaupalla selvisin töihin ja sain mahani siihen jamaan, että selvisin 8 tunnin työpäivästäni taas kunnialla. Voin sanoa, että olo on aika hemmetin väsynyt, mutta samalla tuntuu aika hurjalta, että olen nykyään näinkin sitkeä nainen. Vuosi pari sitten olisin jo tuollaisen tilanteen tullen hakenut epäröimättä sairaslomaa, nyt se ei tullut edes mieleeni. Tuttavani jaksavat sanoa että minulla on korkea työmoraali, eivätkä he välttämättä ihan väärässäkään ole. Kun on työ, josta nauttii, niin se voi jopa parantaa oloa.

Pelkään eniten tässä vaiheessa sitä, että nämä ripulointijaksot alkavat taas, enkä haluaisi lisätä enää yhtään Imodiumien käyttöäni. Olen käyttänyt nyt jo puoli vuotta Imodium-lääkkeitä miltein päivittäin. Vapailla pyrin pitämään lääkkeettömiä päiviä ja arkenakin yritän pitää tablettimäärät minimissä. Hyvinä päivinä riittää yksikin, mutta huonompina menee keskimäärin 3 tai neljä tablettia.

Imodiumien käyttöön on vaikuttanut viime kuukausina myös paljon psyykkiset oireet. Tuntuu, että ilman tablettia ei uskalla lähteä mihinkään, vaikka tosiasiassa sitä ei edes tarvitsisi. Eli jonkinlainen henkinen riippuvuus on syntynyt, josta on vaikea päästä eroon. Vaikka miten olen pyrkinyt pitämään oireiden hoidon luonnollisena ja ruokavaliopainotteisena, en kuitenkaan siihen aina ole pystynyt. Seuraava haaste onkin sitten henkisen puolen hoitaminen, jonka kanssa olen päässyt jo melko hyvään alkuun homeopatian avulla. Toivon todella, että tämän vuoden aikana saisin itseni vietyä jonkinlaiseen terapiaan, hypnoosi kiinnostaa eniten, mutta on aika hintavaa. Olen ottanut jo yhteyttä muutamaan hypnoositerapeuttiin Lahden alueella. Pitää katsella miten asiat etenevät tuon saralla. :)