Irti häpeästä!


Ajattelin keskittyä tällä kertaa pohdiskelemaan häpeäntunnetta, mikä varmasti monella vatsavaivaisella rajoittaa elämää jo tunnetasolla. Itse myönnän ainakin, että olen jättänyt useasti väliin tilanteita, jossa koen häpeäväni itseäni tämän vaivan vuoksi. Vältän häpeän takia lähtemistä paikkoihin, joissa eteen voi tulla tilanteita, missä joudun selittelemään vatsantoimintaani. Tällaisia ovat ainakin vessattomat tilat ja tilanteet joista poistuminen olisi kovin häpeällistä, esim. palaverit, kokoukset jne.

Oma häpeäntunteeni liittyy myös siihen, miksi olen tähän asti kirjoittanut blogia osittain anonyyminä. Alkuun taisin käyttää jotain muuta kuin oikeaa etunimeäni, mutta myöhemmin vaihdoin sen omakseni. Tässä viime aikoina olen alkanut pohtimaan enemmän ja enemmän sitä, miksi en halua lukijoideni tietävän kuka olen tai miksi en voisi omaa kuvaani blogiini liittää. Vaikka miten itse olen puhunut häpeän tunteen unohtamisesta ja siitä miten tärkeää on kertoa näistä vaivoista muille, huomaan itse häpeäväni samalla tavalla kuin muutkin. Toki olen kertonut lähipiirilleni vaivoistani melko avoimesti, mutta en loppupeleissä kuitenkaan ihan julkisesti haluaisi määrittyä ibs-potilaaksi. Toki sairaus ei ole kaikki mitä olen, mutta siitä avoimesti ja julkisesti kertominen on kuitenkin ollut vaikeaa. Mutta nyt ollaan siinä tilanteessa ja pisteessä, että laitan itseni alttiiksi häpeälle. Kerron myöhemmin miten, kun asia varmistuu. ;)


kuva www.quickblogtips.com

Tämän asian tiimoilta olen myös miettinyt paljon onko Suomessa vatsavaivoista koskaan julkisuudessa puhuttu syvällisemmin kuin yleisellä tasolla. Nykyään kirjoitellaan paljon siitä, mitä pitäisi syödä että turvotus lähtee ja miten pitäisi elää, että välttää vatsavaivat, mutta näissä jutuissa ei ole koskaan ollut oikeasti ketään oikeaa ihmistä kertomassa, että juuri nämä tavat ovat auttaneet vaivoihin. Aito kokemuspohjainen kirjoittelu taitaa sijoittua lähinnä keskustelupalstoihin ja blogeihin, joista ne eivät välttämättä tavoita laajempaa lukijakuntaa. En toki ole jokaista lehteä kahlannut läpi, mutta omiin silmiini ihan jokapäiväisessä kirjoittelussa, ei ole tällaista tekstiä vastaan tullut. Onko tässäkin syynä ollut vain ihmisten häpeä näitä vaivoja kohtaan? Tunnemmeko helpommaksi kirjoitella anonyyminä netin keskustelupalstoilla, kuin kohdata ongelma tosielämässä ja myöntää olevamme tästä oireryhmästä kärsiviä?

Itse elin vuosia siinä uskossa, että oma tilani oli jotenkin epänormaalia. Tunsin että olin vaivojeni kanssa täysin yksin. Peittelin kipujani ja huonoa oloani ja yritin pitkään kahlata päivien läpi niistä huolimatta. Kärsin yksin ollessani ja monet itkutkin tuli salaa itkettyä. Asiasta oli vaikea kertoa edes lähimmille ystäville ja usein käytin tekosyynä mahatautia, jos kävi paha tilanne päälle. Tuli myös selailtua netin keskustelupalstoja, joissa monet kertoivat avoimesti kärsivänsä samoista vaivoista kuin minäkin. Tajusin, etten ole yksin vaan meitä on itseasiassa enemmän kuin arvasinkaan. Huomasin tuolloin keskustelussa jo suuren tarpeen vertaistuelle ja ennenkaikkea ymmärrykselle. Tämä oli suurin syy, miksi viime kesänä aloitin blogin kirjoittamisen ja sille tielle olen jäänyt. Itseäni auttoi alkuun kovasti samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen blogin kautta. Oli vihdoin joku, kelle puhua näistä vaivoista niin, että toinen ymmärtää millaisessa aivomyrskyssä elän. Erityiskiitokset Niinalle ja Minnalle. :)

Blogin lähdettyä pyörimään jotenkuten eteenpäin en ollut vieläkään kovin tyytyväinen siihen, että meille ibs-potilaille ei ollut mitään omaa foorumia missä keskustella. Blogin kommenttikenttien kautta käytävä keskustelu alkoi olemaan sitä luokkaa, että kommenttien sisältö oli mielestäni saatava paremmin esille, jotta myös muut huomaisivat ne. En halunnut,että hyvä keskustelu katoaa blogin kommentteihin, vaan halusin ne enemmän esille, ilman että ne häiritsisivät itse blogikirjoittelua. Siitä se ajatus sitten lähti luoda oma foorumi ärtyneen suolen oireryhmäläisille. Tietoteknisesti en ole mikään guru, mutta sain itsekseni koottua jonkunlaisen foorumipohjan, mikä on toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Hitaasti mutta varmasti rekisteröityneitäkin on alkanut kertyä.

Toivon, että jonakin päivänä voisimme puhua asioista ihan omilla nimillämme ja unohtaa häpeän! Vertaistukitoiminta on mielestäni tässä kohtaa tärkeää, mutta myös asioista kertominen ja kokemuksien jakaminen. Ehkäpä joskus vielä koittaa päivä, kun näitäkään vaivoja ei enää tarvitse häpeillä! :)



  • Love
  • Save
    Add a blog to Bloglovin’
    Enter the full blog address (e.g. https://www.fashionsquad.com)
    We're working on your request. This will take just a minute...