Turvantunteen merkitys IBS:ssä

Enpäs ole ehtinytkään hetkeen täällä tarinoida, kun on ollut elämässä aika suuria muutoksia viime aikoina. Asiat ovat hämmästyksekseni kääntyneet parempaan suuntaan ja muutamat todella ongelmalliset asiat liittyen ibsiin ovat osittain tai väliajallisesti ratkenneet.

Koko homma lähti vyörymään eteenpäin varattuani ajan Lahden Mehiläisen terapeutille, joka pääsi ensimmäisen käynnin (60min) aikana pureuduttua ongelmiini jo todella syvällisesti. Terapeutti osasi kysyä juuri oikeita kysymyksiä ja sai minut lopulta miettimään omaa elämääni vähän eri vinkkelistä. Tarkoitukseni oli jatkaa tätä terapiaa, mutta eteeni tulikin taloudellisia ongelmia, koska oma vakuutukseni ei kattanut ensimmäistä terapiakäyntiä, koska minulla ei ollut lääkärin lähetettä ko. hoitoon. Myöskään työterveyden kautta en tällaista lähetettä juuri tälle terapeutille saanut, vaan he tarjosivat minulle mahdollisuutta päästä työterveyspsykologille, josta kieltäydyin. Olen edelleen kiinnostunut jatkamaan terapiaa, jos vakuutusasiat ratkeavat, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jo tuo ensimmäinen käynti ja sitä seuranneet tapahtumat elämässä ovat saaneet pääkopassani pari kappaletta loksahtamaan paikoilleen.

Muutama päivä terapian jälkeen tapasin tosiaan nykyisen poikaystäväni (vai pitäisiköhän tässä iässä jo puhua miesystävästä?). Hän lähestyi minua netin välityksellä ja aloimme keskustella enemmän. Jo ensimmäisten päivien aikana koin, että nyt olen löytänyt jotain ainutlaatuista, joka muuttaisi koko elämäni. On ihmeellistä miten voikin saavuttaa näin syvän ymmärryksen toisen ihmisen kanssa niin pienessä ajassa. Ymmärrystä on auttanut paljon se, että me molemmat olemme kärsineet samanlaisista oireista pitkiäkin aikoja, myös elämämme on aikalailla ollut samankaltaista. Samanlaiset kokemukset ja tunne-elämykset ovat luoneet suhteeseen todella turvallisen ilmapiirin. Turvantunne onkin ollut minulle se asia, joka minulta on puuttunut jo vuosia ja jonka olen nyt vihdoin saavuttanut toisen ihmisen kanssa. Miten tämä sitten on vaikuttanut oireisiini? Siinäpä se suurin muutos sitten onkin tapahtunut!

Oireeni ovat viime päivinä olleet todella vähäisiä. Aamuisin ovesta ulos lähteminen ei enää herätä minkäänlaisia jännittäviä tunteita ja mahakin on toiminut jotenkuten normaalimmin. Suurin muutos on tullut ehdottomasti henkisellä puolella. Toisen kanssa ulos lähteminen tuntuu turvalliselta eikä ylimääräisiä veskireissuja tai hurjaa määrää imodiumeja enää tarvita. Riittää tunne, että olen turvallisen ihmisen seurassa, joka ymmärtää jokaisen oireeni ja sen miltä se tuntuu.

Turvantunteen tuo ymmärryksen lisäksi myös se, että oireista tai siihen liittyvistä asioista, kuten ruokavaliosta, ei tehdä suurempaa numeroa. Itseasissa emme ole taineet montaakaan kertaa edes jutella ruuasta, vatsaoireista tai niihin liittyvistä henkisistä ongelmista, koska siihen ei ole ollut pahemmin tarvetta. Tämän vuoksi en ole tuntenut oloani enää erilaiseksi, sairaaksi tai poikkeavaksi. Kuulun nyt johonkin ja tunnen itseni tärkeäksi ja rakastetuksi. IBS ei siis ainakaan nyt hallitse elämääni, se on vain pieni osa sitä. Silmäni ovat kirkastuneet kaikelle ympärillä olevalle ja uskallukseni lisääntynyt niinkin paljon, että olen viimeisen viikon aikana päässyt käymään paikoissa, jotka vielä kuukausi sitten pelottivat minua suunnattomasti. En osaa täysin sanoa, onko kyse ainoastaan turvantunteen saavuttamisesta vai myös jostain muusta vaikutuksesta, mutta tunnen nyt enemmän kuin koskaan olevani turvassa. Minulla on joku keheen luottaa ja keneen tukeutua jos elämä alkaa murjomaan. Ja vaikka oireeni kävisivätkin joskus vaikeiksi, tiedän että toinen ymmärtää senkin, koska on itse käynyt saman läpi monesti.

Haluaisinkin nyt tietää merkitseekö turvantunne teille muille mitään IBS:n kanssa eläessä? Miten olette saavuttaneet rauhan mielessänne ja mikä on ollut vaikeinta henkisesti oireiden kanssa? Minulla näyttää ainakin pelot ja jännitykset katoavan nyt miltein kokonaan, koska koen olevani turvassa, myös yksin ollessani. Jännää. :) Seurataan mitä lähiviikot tuovatkaan lisää!