Maaseutueloa ja käymäläunelmia

Terveisiä täältä maalta! Nyt täällä ollaan parisen viikkoa jo keikuttu peltojen keskellä omassa talossa ja pitää kyllä todeta heti alkuun, että elämä ei voisi enää ihanempaa ollakaan! Muutin siis tuossa viime kuun lopulla kaupungin lähiön kerrostalokaksiosta maalle pieneen hirsitaloon, jossa ei ole edes juoksevaa vettä. Jotkut tuttavani kauhistelivat kertoessani aikeistani että, miten ihmeessä tulen toimeen ilman juoksevaa vettä ja muita mukavuuksia. Tässäpä teille vastaus, erittäin hyvin! Oikeastaan tänne muutto on ehkä parhain päätös koko elämäni aikana.

Itseäni ehkä eniten mietitytti elämäntyylin muutoksen tuoma vaikutus. Olen koko elämäni asunut kerrostaloasunnoissa jossa vesi juoksee loputtomasti, sähköllä lämpiää kaikki, lumitöitä ei tarvitse tehdä ja roskat katoavat pihan laatikoista kuin itsestään. Tarkemmin sanottuna aikaisemmin en ole joutunut elämisen ja olemisen eteen tekemään juurikaan mitään. Tänne muutettuani päivärytmini on muuttunu aivan täysin erillaiseksi. Minulla ei ole enää aikaa istua sohvan nurkassa tuijotellen telkkaria tai läppärin ruudun edessä chattaamassa kokonaisia päiviä. Aika menee täällä vedenkantoon, lämmitykseen, remontointiin ja siivoamiseen jne. Aamulla kun herään, en enää joudu miettimään miten päiväni viettäisin enkä tämän vuoksi edes ehdi masentua tai tylsistyä, joka taas puolestaan karsii tunnesyömisen kokonaan pois. Elämästä on tullut miellekkäämpää ja inhimillisempää.

No nyt teitä varmasti kiinnostaa eniten se asia, miten selviän täällä maalla ilman vesivessaa! Itse mietin tuota asiaa pitkään ennen muuttoa ja kieltämättä vähän kauhistelin itsekin ajatusta ulkohuussista. Eniten ehkä pelkäsin että se ulkona ravaaminen kävisi raskaaksi, varsinkin niinä aamuina kun huussissa on tarvetta juosta enemmänkin kuin sen kerran. Yllätyin itsekin millainen vaikutus ulkohuussin olemassaololla on ollut ihan pelkille IBS-oireilleni, mutta myös psyykkiselle puolelle.

En ole näiden kahden viikon aikana keksinyt yhtäkään huonoa puolta ulkohuusista. Ensimmäisenä se on poistanut mielestäni wc-käyntipelon joka minulla on ollut niinä aikoina kun luonani on ollut toisia ihmisiä. Ulkohuussiin meno on jotenkin miellyttävää, kun se sijaitsee toisessa rakennuksessa, jossa saa olla ihan omissa oloissaan. Tämän vuoksi en edes enää koe ahdistavana yllätysvieraita tai aikaisia aamuja seuran kera. Toinen asia mikä tekee ulkohuussista myös erittäin miellyttävän on se, että se on melko äänetön tila. Mieleeni palaa kauhukuvat kerrostalojen kaikuvien seinien sisällä olevat vesivessat, jotka sijaitsevat vielä aivan olohuoneen välittömässä yhteydessä. Kaikki se häpeä ja ahdistus vessakäynneistä ovat tänne muuton myötä kadonneet kokonaan.

Vaikka tuo vanha huussi liiterin nurkassa ei ollut mikään ilo silmälle, sen käyttömukavuus löi esteettisyyden. Tuossa viikolla alettiin sentää rakentamaan uutta huussia saunan pukkarin yhteyteen, jonne hankin jo uuden käymälänkin töistä. Nyt tuo uusi huussi on vain panelointia vaille valmis lämpöeristetty koppi, jossa kelpaa talvenkin pakkasilla kökötellä. Huussin rakentaminen laittoi miettimään pariin kertaan että kannattaako niitä vesiä vetää kaivosta taloon ollenkaan, mutta aion kuitenkin aloittaa vesien vedon sisälle vielä ennen talvea. Helpottaahan se juokseva vesi kuitenkin asioita rutkasti, vaikka kantovedessä on se oma fiilinkinsä.

Nyt taidan kömpiä saunalle lämmittämään vettä puilla, jotta saan pulsaattorini kanssa pyykättyä loput pyykit pois. Loppupäivä taitaakin siis mennä raittiissa ulkoilmassa! :)