Uusi vuosi, uudet kujeet

Oikein antoisaa alkanutta vuotta kaikille! Täällä uusivuosi vaihtui kohtuullisen rauhallisesti muutaman ihmisen kesken. Vaikka mitään järisyttäviä bileitä ei tänä vuonna ollut, oli vuoden loppu tällä kertaa aivan erilainen kuin monena aikaisempana vuonna. Se saikin taas miettimään kaikkea sitä mitä hyvää elämässä tällä hetkellä on ja miten moni asia on muuttunut parempaan päin viime vuoden aikana. Ajattelinkin muutaman asian kirjata ylös, jotta huonoina päivinä voi miettiä mitä kaikkea onkaan saavuttanut ja mistä kaikesta tulee olla kiitollinen, vaikka elämä välillä vähän päähän potkiikin.

- Jos nyt jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä mennään niin ensimmäisenä tulee ehdottomasti henkisen rauhan saavuttaminen. Turha panikointi, jännittäminen, stressaaminen ja pelkääminen on vuoden loppua kohden tipahdellut pois ja jäljelle on jäänyt päänsisäinen rauha. Ne ihmiset jotka minut tunsivat vielä noin vuosi tai ylikin sitten, varmasti muistavat miten hermostunut olin. Pää ja keho tuntui olevan jatkuvassa stressitilassa, joka myös pahensi oireita ja joka taas lisäsi stressiä. Nyt oravanpyörästä on hypätty pois ja mieli on kepeämpi kuin koskaan. :)

- Toisena tärkeänä asiana on ruokavalion laajeneminen. Vielä vuosi sitten hädin tuskin söin. Muistan nykyisen työni alkaessa etten tainnut moneen kuukauteen ruokailla työpaikallani työpäivän aikana. Olin aina uupunut ja hermostunut. Söin pääasiassa työpäivän jälkeen kotona, jolloin nälkä oli jo niin suuri, että se mitä söin, ei välttämättä ollut enää niin terveellistä, joko määrän tai laadun vuoksi. Pitkin vuotta olotila kuitenkin parantui ja nykyään mennään jo miltein normaalilla ja terveellisellä ruokavaliolla. Olokin on parempi ja energisempi. Suurin muutos on kuitenkin tullut ensimmäisessä kohdassa mainitsemassani asiassa, joka osittain johtuu myös ruokavalion muutoksesta ja nimenomaan sen laajentumisesta.

- Tähän on pakko lisätä myös elämäntavan ja tyylin radikaali muutos, joka on ollut kaikin puolin minulle hyväksi. Muutaman ihmisen kannustuksella viime kesänä päätin vihdoin tavoitella haavettani ostaa pieni vanha talo, jota voisi ajan kuluessa remontoida ja tehdä oman näköisekseni. Ihastuinkin suuresti yhteen keltaiseen pieneen taloon kohtuullisen matkan päästä työpaikasta ja kaupoista. Tuon jälkeen kaikki eteni aika tajuttoman nopeasti ja yhtäkkiä huomasin että elämä veti aikamoisen voltin. Nykyinen mieheni sanoikin tuolloin juuri tavattuamme, että ihmisillä on tapana 27-vuotiaana tehdä jotain suurta. Pelkkä muuttaminen ei tainnut tuossa olla se suurin asia, vaan sitä seuranneet asiat henkisessä ja myös fyysisessä elämässä. Olen henkilökohtaisesti nyt sitä mieltä, että ihmistä ei ole tehty asumaan betonikasojen keskellä yksin, vaan kyläyhteisössä missä oikeasti yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeää. Kenenkään ei kuuluisi joutua olemaan yksin, varsinkaan näiden oireiden kanssa. Olen saanut järkyttävän määrän tukea ja ihania ihmisiä elämääni viime vuoden loppupuolella. Heitä kaikkia haluan kiittää suuresti, erityisesti miestäni, kun sait minut uskomaan että ei ole mitään pelättävää ja elämästä pitää nauttia. Luv u!

- Itsensä kehittäminen ja kehittyminen on ollut myös tärkeää, mitä viime vuoden tekemisistä voi sanoa. Itsestäni olen löytänyt paljon uusia puolia ja muutama niistä on jopa yllättänyt minut itsenikin. Olen pärjännyt nyt yli nelisen kuukautta talossa, jossa ei ole juoksevaa vettä. Peseytymistä varten on pitänyt lämmittää sauna puilla ja hädän tullen on pitänyt kipittää mutaisen pihan poikki ulkohuussiin. Vesi pitää hakea kaivosta ja posti hakea naapurin risteyksestä. Remontti on kesken ollut kokoajan ja tavarat levällään ja piha sotkuinen. Mutta mitä mitä, minua ei yhtään stressaa eikä vituta?

Kaiken tuon lisäksi olen oivaltanut että ehkäpä kaikki lapset eivät vihaakaan minua, vaan myös viiden vuoden ikäinen lapsi voi pitää minusta. Kohtuullisen hämmentävää ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas. Tämän lisäksi olen myös havainnut, että tämä ennen niin itsenäinen ja rauhaa rakastava nainen, onkin kykenevä asumaan saman katon alla miehen kanssa, ja jopa kokee raastavaa ikävää tämän toisen osapuolen poissa ollessa. Hämmentävintä että sama tunne on pysynyt, vaikka touhumme melko arkisia jo ovatkin. Kun se toimii, niin se vain toimii ja elämä on ihanaa. <3



Tällä bloggauksella halusin vain korostaa sitä, että vaikka oireiden vuoksi elämä ajoittain tosi kurjaa onkin, on elämässä kuitenkin paljon muutakin. Liiallinen keskittyminen vatsanväänteisiin ja niiden kyttääminen pahentaa vain olotilaa. Muistakaa myös rentoutua ja nauttia niistä elämän pienistä asioista. Antakaa mielen levätä. Toivotaan että vuosi 2014 tuo tullessaan paljon iloa ja rauhaa! :)

-