Onko tuttu valmiste?

Tämän kirjoituksen innoittama tapahtuma kävi tosiaan tuossa menneellä viikolla kun taas tapani mukaan kipaisin apteekissa noutamassa imodiumia. Kassalle mennessäni nuori nainen siinä katseli minua ja tuotetta ja kysyi siinä samalla rahastaen että "Onko tuttu valmiste?". Alkoi miltein naurattaa, että voi kun vaan tietäisitkin miten tuttu, mutta tokaisin vaan hiljaa että "joo". Pitkästä aikaa pysähdyin taas miettimään, miten paljon sitä oikeastaan lääkkeitä ottaakaan ja voisiko niitä oikeasti jo pikkuhiljaa vähentää?

Olen jo aikaisemmin kertonut käyttäväni imodiumia epäsäännöllisen säännöllisesti arkena, jotta vatsa pysyy kohtuullisessa jamassa. Viime kuukausina kuitenkin oireeni ovat olleet melko vähäisiä, mutta käytän edelleen imodiumia. Järki sanoo, ettei niiden syönnissä ole enää mitään tolkkua, vaikutusta ei sinänsä taida olla enää kuin henkisellä puolella, mutta silti niistä kokonaan irti päästäminen tuntuu miltein mahdottomalta. Koen olevani melkoisessa imodium koukussa nykyään, (aiheesta tuli kirjoiteltua tosin jo kauan aikaa sitten).

Nautittavien imodium tablettien määrä on vähentynyt yli puolella siitä, mitä se oli vuosi-pari sitten. Tuolloin tuli syötyä päivässä 2-5 imodium tablettia noin viitenä päivänä viikossa. Kuukausitasolla se tekee noin 40-100 tablettia, vuodessa yli 480 tablettia. Yhdessä paketissa on 16 tablettia, joten vuodessa se tekee 30 pakettia imodiumia. Huhhuh sanon minä...

Tänä päivänä otan sen yhden per päivä arkena, vapaina olen ilman. Toki on ollut muutamia poikkeuksiakin jolloin on pitänyt ottaa yksi tai kaksi lisää tai olen pystynyt olemaan ottamatta. Onhan se jo iso vähennys tosin jos viikossa nykykulutus on n. 5 tablettia, kuussa n. 20 tablettia. Siltikin mieleni tekisi lopettaa koko homma, mutta henkisesti olen vielä aika pahasti kiinni näissä kirotuissa napeissa, koska ne tuovat kai sen viimeisen varmuuden siihen, että kaikki menee hyvin eikä tarvitse miettiä miten vatsa voi.

Faktahan on myös se, että monet syövät imodiumia ihan lääkärin reseptillä luvallisesti. Itse en ole koskaan käynyt reseptiä pyytämässä ihan vain senkin vuoksi, etteivät niiden ostomäärät suurenisi ja sen myötä myös kulutus. Olen halunnut pitää asian ehkä pakolla itselleni hieman hankalana, ettei homma riistäydy käsistä täysin. Olen toki keskustellut lääkärini kanssa aiheesta ja minulle on todettu, että imodiumien syöminen on ihan ok, kunhan pitää välillä myös niitä välipäiviä. Itse en ole tosin niin vakuuttunut että päivän parin tauko auttaisi oikeastaan mihinkään, (?) jos imodiumin kulutus on kuitenkin yhtä huimaa mitä se itsellä oli pari vuotta sitten.

Jännintä tässä on ollut se, että oireeni ovat tosiaan miltein poissa nykyään. Kovempia kipuja ei enää ole ja vatsan toimintakin on pysynyt ihan kohtuullisena. Varmasti tulen aina olemaan herkkävatsainen, mutta sairaalloiset tuntemukset ovat jääneet nyttemmin pois. Onkin jännä miten sitä kokee tarvitsevansa silti jotain plan B:tä, vaikka vatsa on toiminut jo monta kuukautta mallikkaasti, milteinpä riippumatta siitä mitä syön. Pitkän matkan olen jo kulkenut niistä stressitiloista mitä joskus koin, mutta edelleen kai jokin pieni epävarmuus raapii mieltä vatsan suhteen. Aika kai näyttää, voiko tästä kierteestä lopulta päästä kokonaan ulos?